Nyt kun Suomen ensimmäiset aluevaalit on pidetty, hyvinvointialueiden aluevaltuustot pääsevät järjestäytymään ja aloittamaan tulevaisuuteen suuntaavat linjauksensa tulevien hyvinvointialueiden sote- ja pelastuspalveluiden järjestämisestä ja tuottamisesta. Tehtävä on haastava, sillä se edellyttää perusterveydenhuollon, sosiaalihuollon ja erikoissairaanhoidon palveluiden aikaisempaa merkittävästi tiiviimpää integrointia, jotta lainsäädännön asettamiin vaatimuksiin yhteensopivista, laadukkaista, saavutettavista ja kustannusvaikuttavista palveluista voidaan saavuttaa.

Myös pelastustoimen palvelut integroidaan aikaisempaa tiiviimmin osaksi kokonaisuutta. Toiminnan suunnittelua ja palveluiden integroimista edesauttaa kuitenkin se, että vastuu sote- ja pelastuspalveluiden järjestämisestä ja tuottamisesta on nyt kohdennettu kullakin alueella yhdelle toimijalle. Tämä mahdollistaa yhteisen päätöksenteon sekä yhteisen toimintamalin rakentamisen. Aikaa linjauksille ja valmistelulle on vain rajallisesti, sillä hyvinvointialueet aloittavat toimintansa jo vuoden 2023 alussa.

Hyvinvointialueiden strategiatyö edellyttää selkeää käsitystä siitä, mitkä ovat hyvinvointialue- ja palvelustrategian keskeiset kulmakivet ja reunaehdot. Mihin asioihin strategiatyössä erityisesti tulisi kiinnittää huomiota – sekä siitä millaisia reunaehtoja lainsäädäntö, valtion ja ministeriöiden ohjaus sekä rahoitusmalli strategian laatimiselle todella asettaa. Tämän lisäksi on tärkeä pohtia tarkoin itse strategiatyön toteutusta. Miten strategiatyö kannattaa vaiheistaa niin, että strategiaprosessissa voidaan huomioida kansallisiin tavoitteisiin ja rahoitusmalliin vuoden 2022 aikana tehtävät tarkennukset ja että syksyn 2022 aikana tehtävä tarkempi talouden suunnittelu saadaan tiivistii kytkettyä strategiatyöhön? Entä miten strategiaprosessi tulisi toteuttaa niin, että se mahdollistaa kattavan vuoropuhelun keskeisten sidosryhmien – aluevaltuuston, asukkaiden, henkilöstön, kuntien, nykyisten järjestäjäorganisaatioiden sekä yksityisten ja kolmannen sektorin kumppaneiden – kanssa?

Hyvinvointialuestrategian kulmakivet

Hyvinvointialuestrategian tulee perustua kokonaisvaltaiseen ymmärrykseen hyvinvointialueen ja sen toimintaympäristön nykytilasta, tulevasta kehityksestä ja palvelutarpeesta. Kuitenkin ennen tätä tulee ymmärtää, millaisia ovat lainsäädännön ja ministeriöiden ohjauksen tuomat reunaehdot hyvinvointialue- ja palvelustrategian laatimiselle. Suunnittelun ensimmäisessä vaiheessa on hyvä ymmärtää ensin tavoitteet, jotka tulevat suoraan valtiolta ja ministeriöistä ja sen jälkeen rakentaa kiteytetty näkemys hyvinvointialueesta sen toimintaympäristöstä ja palvelutarpeen kehityksestä.

Tämän vaiheen jälkeen voidaan edetä tarkemmin hyvinvointialue- ja palvelustrategian laatimiseen, jonka keskeisimpiä kulmakiviä ovat ymmärrys palvelutarpeen kehityksestä, tulevan rahoituksen ja investointikyvyn kehityksestä sekä henkilöstön saatavuudesta. Palvelutarpeen kehityksen arvioiminen luo pohjan koko strategiatyölle: se täsmentää minkälaisten palveluiden saatavuudesta, saavutettavuudesta, laadusta ja kustannustehokkuudesta hyvinvointialue- ja palvelustrategiassa erityisesti tulee varmistua. Seikkaperäinen ymmärrys tulevan rahoituksen ja investointikyvyn kehityksestä on niin’ ikään tärkeää, jotta palvelujen järjestämistä ja tuottamista koskevat linjaukset voivat perustua realistiseen näkemykseen käytettävissä olevista taloudellista resursseista. Tämä taas edellyttää syvällistä perehtymistä hyvinvointialueiden rahoitusmalliin sekä palvelujen järjestämisen nykyiseen kustannustasoon alueen kunnissa ja/tai kuntayhtymissä. Taloudellisetkaan resurssit eivät tietenkään riitä mahdollistamaan palvelujen järjestämistä ja tuottamista vaan siihen tarvitaan myös osaavaa henkilöstöä. Erittäin tärkeää on arvioida myös sitä, mikä on hyvinvointialueen realistinen kyky pitää nykyinen henkilöstö, miten saada uutta henkilöstöä ja miten varmistaa koulutus uusille osaajille.

Näkemyksemme hyvinvointialueen strategiatyön kriittisistä kulmakivistä on kiteytetty alla esitettyyn kuvaan:

Kuva 1. Hyvinvointialueen strategiatyön kriittiset kulmakivet

Lainsäädännön, valtion ohjauksen ja rahoituksen luomat reunaehdot hyvinvointialueiden toiminnalle

Hyvinvointialuestrategian laadinnassa on erittäin tärkeää huomioida lainsäädännön ja valtion ohjauksen tuomat todelliset reunaehdot hyvinvointialueiden toiminnalle. Tämä lisää hyvinvointialueiden valmistelijoiden ja päätöksentekijöiden haastetta, sillä hyvinvointialueiden toimintaa ohjaa täysin uusi lainsäädäntö, rahoitusmalli, organisointitapa ja vahva valtion ohjaus.

Lainsäädännöllistä taustaa tarkasteltaessa tulee huomioida, että sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja säädellään laajasti myös erikoislainsäädännöllä. Hyvinvointialueen strategiatyö edellyttää siten syvällistä ymmärrystä lainsäädännön asettamista velvoitteista ja mahdollisuuksista palvelujen järjestämiseen ja tuottamiseen liittyen. Hyvinvointialuestrategiaa laadittaessa on tärkeää lisäksi huomioida, miten nyt meneillään oleva sote-uudistus suhteutuu muihin jo meneillään oleviin tai tuleviin uudistuksiin: esimerkiksi monikanavarahoituksen uudistamiseen.

Hyvinvointialueiden rahoitus perustuu jatkossa ensin siirtyviin kustannuksiin vuoden 2023 osalta ja laskennalliseen yleiskatteelliseen rahoitukseen siitä eteenpäin.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että hyvinvointialueen tulee huolehtia aivan uudella tavalla siitä, että sen saama rahoituspohja riittää sote- ja pelastustoimen palveluiden järjestämiseen ja tuottamiseen alueella.

Laskuja ei jatkossa enää lähetetä kuntiin, vaan palvelut tulee järjestää ja tuottaa yleiskatteellisella “könttä”-summalla. Hyvinvointialueiden vuosittaista rahoituspohjaa arvioitaessa on hyvä huomioida, että vaikka lainsäädännössä onkin määritetty periaatteet hyvinvointialueiden rahoituksen muodostumiselle, hyvinvointialueiden kokonaisrahoitus määritetään vuosittain valtion budjettivalmistelun yhteydessä. Julkisen talouden yleinen kehitys vaikuttaa siten myös hyvinvointialueiden rahoitukseen.

Valtion ja ministeriöiden tiukka ohjaus asettaa raamit hyvinvointialueiden toiminnan ja talouden suunnittelulle. Valtio, STM ja VM asettavat valtakunnalliset tavoitteet ja määräävät rahoituksen muodostumisen. Hyvinvointialuestrategian ja palvelustrategian tulee olla linjassa näiden kanssa. Valtiolla ja ministeriöillä on vahva ohjausvalta alueisiin valtion tavoiteasetannan puitteissa – hyvinvointialueet ovat käytännössä jatkuvassa ohjausneuvottelussa ministeriöiden kanssa. Strategiaa laadittaessa olisi myös hyvä huomioida miten toiminnan tulokset ja vaikuttavuus osoitetaan. Myös arviointimenettelyn mahdollisuus on hyvä arvioida ja pohtia miten toimitaan, jos siitä on riski tai se toteutuu.

Valtion ja ministeriöiden ohjausvalta ulottuu myös hyvinvointialueiden investointeihin. Pitkäaikaista lainaa saa ottaa vain ns. investointikaton puitteissa, jonka määräytymisperusteet on laissa selkeästi määritetty. Lainanottovaltuutta on hyvä tarkastella strategiassa erillisenä kysymyksenä, ts. millaisen ongelman se todellisuudessa muodostaa tai ei muodosta. On myös hyvä määrittää, mitä lyhytaikainen velka mahdollistaa ja miten sen kanssa toimitaan.

Hyvinvointialue- ja palvelustrategiaa laadittaessa on tärkeää huomioida, että hyvinvointialueiden tulee kaikissa tilanteissa kyetä turvaamaan palvelutuotanto itse. Laki ei kuitenkaan määritä mitä tämä konkreettisesti tarkoittaa. Odotettavaa onkin, että eri alueilla tullaan tekemään ainakin hyvinvointialueiden toiminnan alkumetreillä erilaisia tulkintoja oman tuotannon riittävästä määrästä.

Hyvinvointialueet voivat hankkia palveluja myös ulkoisilta palvelun tuottajilta – muilta yksityisiltä toimijoilta, järjestöiltä ja/tai muilta julkisilta toimijoilta. Hankittavien palvelujen määrä ei saa kuitenkaan vaarantaa hyvinvointialueen omaa kykyä tuottaa palvelut kaikissa tilanteissa. Hyvinvointialueet voivat myös tuottaa palveluja sopimuksenvaraisesti toiselle hyvinvointialueelle. Uuden lainsäädännön myötä alueiden välisen yhteistyön velvoite laajenee, mikä tulee myös huomioida strategiassa. Nykyisten erva-alueiden sijaan alueiden välistä yhteistyötä koordinoidaan jatkossa yhteistyöalueilla (YTA-alueet) ja yhteistyön velvoite laajenee sosiaalihuoltoon.

Hyvinvointialueiden strategiaa laadittaessa on lisäksi hyvä huomioida, että hyvinvointialueiden toimintaan vaikuttava lainsäädäntö ja poliittinen toimintaympäristö tulevat muuttumaan hyvinvointialuestrategioiden voimassaolon aikana. Seuraavat eduskuntavaalit ovat vuonna 2023 ja vuonna 2025 järjestetään puolestaan kuntavaalit sekä hyvinvointialueiden seuraavat vaalit.

Hyvinvointialueen strategiatyön tulee mahdollistaa strategian ketterä päivittäminen hyvinvointialueiden toimintaympäristön ja niiden toimintaa säätelevän lainsäädännön muuttuessa. Strategiatyön yhteydessä on myös tärkeää pohtia alueen edunvalvontaa: miten voidaan pyrkiä vaikuttamaan siihen, että alueen edut tulevat parhaalla mahdollisella tavalla huomioiduksi mm. rahoitusmallia ja lainsäädäntöä muokattaessa.

Selkeästi vaiheistettu ja laajasti osallistava strategiaprosessi laadukkaan hyvinvointialue- ja palvelustrategian mahdollistajana

Strategiatyön toteutustapaan kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Ensinnäkin strategiatyön vaiheistus kannattaa suunnitella niin, että se mahdollistaa kansallisiin tavoitteisiin ja rahoitusmalliin vuoden 2022 aikana tehtävät tarkennukset ja että syksyn 2022 aikana tehtävä tarkempi talouden suunnittelu saadaan tiiviisti kytkettyä strategiatyöhön. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että strategiatyö kannattaa aloittaa kevään 2022 aikana valtion ja ministeriöiden tavoiteasetannan hyvällä ymmärtämiselle sekä palvelujen järjestämistä ja järjestäjän roolia koskevilla linjauksilla.

Vaikka kansalliset tavoitteet ja rahoitusmalli tulevatkin vielä täsmentymään vuoden 2022 aikana, jo kevään 2022 aikana tehtävä strategiatyö on kuitenkin tärkeä perustaa kokonaisvaltaiseen ja syvälliseen ymmärrykseen hyvinvointialuestrategiaan keskeisistä vaikuttavista tekijöistä.

Tällaisia ovat mm. näkemys hyvinvointialueen väestöpohjan ja palvelutarpeen kehityksestä sekä rahoituksen ja investointikyvyn kehityksestä. Tärkeää on myös huomioida millaisia reunaehtoja strategian rakentamiseen ja toteuttamiseen laajempi YTA-yhteistyö tulee asettamaan. Henkilöstöpolitiikkaa koskevat linjaukset on myös hyvä ottaa kevään strategiatyön agendalle, erityisesti henkilöstön saatavuuteen ja pitoon liittyvillä teemoilla. Kun palvelujen järjestämistä ja järjestäjän roolia koskevat linjaukset on tehty, syksyn 2022 aikana voidaan siirtyä tarkempiin palvelujen tuottamista koskeviin linjauksiin. Pohdittavaksi tulevat tällöin mm. miten palvelut tulisi tuottaa niin, että valtion ja ministeriöiden tavoitteet, hyvinvointialueen asukkaiden tarpeet, paikalliset olosuhteet, palvelujen saatavuus ja saavutettavuus sekä kustannusvaikuttavuus tulevat huomioiduksi. Tärkeää on lisäksi varmistaa tarvittavien kyvykkyyksien rakentaminen sekä lähestymistapa kehityshankkeiden etenemisen seuraamiseksi. Viimeistään syksyn strategityön aikana tulee myös tehdä asukkaiden hyvinvoinnin edistämistä sekä osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksia koskevat linjaukset.

Strategiaprosessin selkeän vaiheistuksen lisäksi strategiatyön suunnittelussa on tärkeä kiinnittää huomiota myös keskeisten sidosryhmien laajaan osallistamiseen strategiatyön aikana. Aluevaltuusto käyttää hyvinvointialueilla ylintä päätäntävaltaa ja tekee mm. hyvinvointialue- ja palvelustrategiaa koskevat linjaukset. Jo ennen strategiatyön aloittamista on siten tärkeä huolehtia siitä, että aluevaltuuston jäsenillä on mahdollisuus saada riittävän kattava perehdytys heidän uuteen, vaativaan tehtäväänsä hyvinvointialueen päätöksenteossa. Itse strategiaprosessin aikana on puolestaan tärkeä varmistaa, että aluevaltuuston jäsenillä on käytettävissään riittävä taustatieto sekä riittävästi aikaa linjauksia koskevaan vuoropuheluun sekä strategiaprosessin varsinaisissa työpajoissa että niiden välillä. Aluevaltuuston jäsenten lisäksi on tärkeää, että strategiaprosessi mahdollistaa vuoropuhelun myös muiden keskeisten sidosryhmien kuten asukkaiden, henkilöstön, alueen kuntien, nykyisten järjestäjäorganisaatioiden sekä yksityisten ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Vuoropuhelun tukena voidaan hyödyntää monenlaisia digitaalisia menetelmiä kuten kyselyjä ja keskustelufoorumeita. Kokemuksemme mukaan keskeisten sidosryhmien laaja osallistaminen strategiatyöhön tukee sekä yhteisen ymmärryksen luomista että sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin.

Ota yhteyttä asiantuntijoihimme

Noora Tolvanen

Consultant

Katja Kolehmainen

Executive Consultant

Petri Leino

Head of Social and Healthcare Reform

+358 40 827 5577