VERONA Q&A – uudet veronkorotussäännöt tuovat kaavamaisuutta veronkorotusten määräämiseen

VERONA Q&A VOL. 5                           

Kysymyksiä ja vastauksia verotukseen liittyvistä ajankohtaisista aiheista. Asiantuntijoina veronalaiset itse. Veroasiantuntija Jukka Nisonen kommentoi uutta veronkorotussääntelyä  – sekä sen etuja, että mahdollisia kompastuskiviä.

 


 

Veronkorotukset määrätään jatkossa kaavamaisemmin ja niiden ”prosenttihaitari” kapenee

Nykyisiä veronkorotussäännöksiä on kritisoitu siitä, että ne antavat viranomaisille liikaa harkintavaltaa. Uudistunutta veronkorotussääntelyä (L 15/2018) ryhdytään soveltamaan vuodelta 2018 toimitettavasta verotuksesta lähtien. Sillä haetaan kaavamaisuutta säännöksiin ja niiden soveltamiseen.

Mikä uudistuksessa on mielestäsi merkittävin muutos entiseen?

Isoimmat odotukset kohdistuvat siihen, että uudistuksen tavoitteet toteutuvat käytännön tasolla. Uudistus on tehty siksi, että veronkorotusten määräämistä koskeva käytäntö on ollut hyvin kirjavaa ja perustunut liikaa yksittäisen viranomaisen harkintaan. Veronkorotus on usein määrätty ankarimman mukaan, ja sen kohtuullistamista on tullut hakea muutoksenhaulla.

 

Uudistuksen tavoitteena on vähentää yksittäisen viranomaisen tapauskohtaista harkintavaltaa veronkorotuksen määräämisessä. Toivottavaa onkin, että veronkorotusten ennustettavuus paranee uusien säännösten myötä. Veronkorotuksen ”haitari” on jatkossa aikaisempaa kapeampi. Veronkorotus voi jatkossa olla 0-10 % peruskorotuksen ollessa 2 % lisätystä tulosta. Aikaisemmin vaihteluväli oli 0-30 %.

 

Mikä näissä uudistuksissa saattaa osoittautua kompastuskiveksi tai ongelmaksi?

Aiemmin tulkintaristiriitoja syntyi Verohallinnon kanssa siitä, milloin veroviranomainena saa käyttää ankarinta veronkorotusasteikkoa, joka edellytti verovelvollisen syyllisyysarviointia. Ankarinta prosentuaalista 0-30 %:n veronkorotusasteikkoa sai soveltaa vain, jos verovelvollinen oli toiminut ”tietensä tai törkeästä huolimattomuudesta”. Sanamuodosta huolimatta osakeyhtiöiden vastuu oli ankara, koska inhimillinen virhe veroilmoituksen täytössä johti ankarimman veronkorotussäännön soveltamiseen. Uusissa veronkorotussäännöissä on luovuttu syyllisyysarvioinnista ja veronkorotus on entistä kaavamaisempaa, koska uudistuksen tarkoituksena on vähentää viranomaisen harkintavaltaa.

 

Riskinä uudistuksessa voidaan pitää sitä, että 2 %:n ”vakioveronkorotuksesta” tulee automaatti, jonka alentaminen onnistuu vasta muutoksenhakuasteissa.  Verovelvollisten oikeusturvan kannalta olisi suotavaa, että Verohallinto tulee soveltamaan alennettuja veronkorotusprosentteja oma-aloitteisesti ilman, että verovelvollinen joutuu vaatimaan oikeuksiaan valitusteitse.

 

Mikä uudistuksessa on parasta Veronan asiakkaan näkökulmasta?

 

Toivottavasti ylisuuret veronkorotukset jäävät historiaan. Toiveena on myös se, että veroilmoitukseen annettavilla vapaamuotoisilla lisäselvityksillä voidaan välttää veronkorotukset epäselvissä tilanteissa ilman, että verovelvollisen pitää tahallaan valita itselleen epäedullinen tulkinta – eli veronkorotuksen pelossa täyttää veroilmoitus oman tulkintansa vastaisesti.

 

Uudistuksen myötä tulee myös uusi seuraamusmaksu, ns. myöhästymismaksu – mistä on kyse?

 

Myöhästymismaksu korvaa veronkorotuksen silloin kun veroilmoitus annetaan myöhässä tai sitä korjataan oma-aloitteisesti. Se on 50 euroa henkilöille ja 100 euroa yhtiöille. Mikäli veroilmoituksessa on virhe, siitä seuraa sen sijaan veronkorotus. Tärkeää on huomata, että veroilmoituksessa olleen virheen voi korjata ilman veronkorotusta vielä veroilmoituksen jättämisen jälkeen, kunhan sen tekee ennen kuin Verohallinto ehtii kysellä asiasta.

 

Pitääkö veroilmoitusta tekevän tahon varautua tehtävään eri tavalla muutoksen takia?

 

Yhtiöiden veroilmoituksessa tekemiin virheisiin suhtaudutaan edelleen ankarammin kuin yksityishenkilöiden veroilmoitusvirheisiin. Yhtiöiden veroilmoitusten tekijöiden tulee edelleen olla tarkkana, koska veronkorotukset voivat olla euromääräisesti suuria.

 

Epäselväksi jää edelleen se, voidaanko veronkorotus määrätä, vaikka verovelvollinen on selvittänyt tulkinnanvaraista asiaa veroilmoitukseen antamallaan liitteellä. Verohallinnon ohjeessa on todettu, että asian ollessa epäselvä tai tulkinnanvarainen veronkorotusta ei tule määrätä, jos verovelvollinen on pyrkinyt selvittämään asiaa veroilmoitukseen antamallaan liitteellä. Kuten tähänkin saakka epävarmuus kohdistuu siihen, mitä pidetään epäselvänä tai tulkinnanvaraisena asiana. Toivottavaa on, että käytäntö vakiintuu sellaiseksi, että verovelvollinen voi veroilmoituksella valita itselleen edullisimman ja mielestään oikean vaihtoehdon ja perustella sitä erillisellä vapaamuotoisella selvityksellä ilman pelkoa veronkorotuksesta. Tämä ei ole ollut täysin selvää aiemmin eikä täysin selvää vieläkään. Pallo on tässä Verohallinnolla.

 

Käytännössä edellä mainitulla on iso merkitys esimerkiksi osakeyhtiöiden luovuttaessa verovapaasti käyttöomaisuusosakkeita, koska myyntivoitto on helposti miljoonia euroja. Verohallinto on herkästi määrännyt ison veronkorotuksen, jos tulo on ilmoitettu verovapaana, mutta luovutus ei ole Verohallinnon mielestä ollut verovapaa. Tässä suhteessa verovelvollisen tulee kuitenkin olla tarkkana siitä, että asia on varmasti riittävän tulkinnanvarainen, jolloin liitteen antamisella voisi Verohallinnon ohjeen mukaan välttää veronkorotuksen.

Hyvän hallintomenettelyn mukaista ei ole se, että verovelvollisen tulisi veronkorotuksen pelossa valita veroilmoituksella itselleen huonompi vaihtoehto ja hakea oikeutta itselleen vasta muutoksenhakumenettelyssä. Toivottavasti tässä kohdassa linjaus muuttuu.