Veroraportoinnin merkitys omistajayrittäjän verosuunnittelussa

Yhteisöveroilmoitukset on ollut mahdollista antaa sähköisenä jo useita vuosia. Vuoteen 2017 asti yhteisöveroilmoitus on ollut mahdollista antaa myös Verohallinnolle toimitettavilla paperisilla veroilmoituslomakkeilla.  Marraskuusta 2017 alkaen yhteisöjen on annettava tuloverotusta koskeva veroilmoituksensa lähtökohtaisesti sähköisesti.

Sähköisen ilmoittamisen myötä se, kenellä on vastuu veroilmoituksen sisällöstä, saattaa hämärtyä, kun yrityksen johto tai hallitus eivät enää saa allekirjoitettavaksi fyysisiä paperilomakkeita ennen niiden toimittamista Verohallintoon. Tämä korostuu etenkin tilanteessa, jossa yrityksen kirjanpito ja veroilmoituksen laatiminen on ulkoistettu tilitoimistolle. Vastuu veroilmoituksen antamisesta ja oikeellisuudesta on aina yhtiön hallituksella ja toimitusjohtajalla. Tämä on syytä muistaa suunniteltaessa yrityksen prosesseja taloushallinnon ja verovelvoitteiden täyttämiseksi.

Koska vastuu veroilmoituksen oikeellisuudesta on aina yrityksen toimitusjohtajalla ja hallituksella, tulee heillä säilyä kontrolli veroilmoituksen sisällöstä ja toimittamisesta, vaikka vastuu kirjanpidon ja veroilmoituksen laatimisesta olisi ulkopuolisella tilitoimistolla.

Riskienhallinta

Verolainsäädännöstä seuraa, että verovelvollisen on verotusta varten ilmoitettava Verohallinnolle tiedot veronalaisista tuloistaan, niistä tehtävistä vähennyksistä sekä tiedot varoistaan ja veloistaan. Yhteisöjen osalta tiedot toimitetaan käytännössä antamalla yhteisön veroilmoitus Verohallinnon sähköisissä järjestelmissä.

Vain toimittamalla veroilmoitus ajallaan ja oikean sisältöisenä voidaan välttyä viivästyksestä tai virheellisyydestä aiheutuvilta veronkorotuksilta. Lisäksi verovelvollinen voi veroilmoituksessaan esittää oman näkemyksensä verotukseen vaikuttavista edullisista seikoista tulkinnanvaraisissa tilanteissa. Huolellisesti laadittu veroilmoitus minimoi riskin yllätyksistä verotuksen toimittamisen yhteydessä sekä vähentää tarvetta toimittaa jälkikäteen Verohallinnon pyytämiä erillisiä lisäselvityksiä.

Veroilmoituksen toistuva toimittaminen puutteellisena tai myöhässä saattaa lisätä yrityksen riskiä joutua verotarkastuksen kohteeksi. Vaikka verotarkastuksen seurauksena ei tulisikaan maksuunpantavaksi veroa ja veronkorotuksia, sitoo verotarkastus aina yrityksen resursseja, joka puolestaan on pois tuottavasta työstä.

On helppo ajatella veroilmoituksen olevan ainoastaan pakollinen paha, joka täytyy laatia ja toimittaa ainoastaan Verohallinnon suorittaman verovalvonnan tarkoituksiin. Verohallinnon näkökulmasta tämän voikin sanoa pitävän paikkansa, mutta yrittäjän ja yrityksen näkökulmasta veroilmoituksen huolellisella laatimisella on muutakin merkitystä kuin vuosittain selvittää maksuun tulevan yhteisöveron määrä.

Osakkeenomistajan saaman osingon verotus

Luonnollisen henkilön saadessa osinkoa noteeraamattomasta osakeyhtiöstä osingonsaajan verorasitus on kytkeytynyt osinkoa jakavan yhtiön nettovarallisuuden perusteella laskettavaan osakkeen matemaattiseen arvoon. Osingon verorasitus voi tilanteesta riippuen olla alimmillaan 7,5-8,5 % ja ylimmillään jopa noin 40 %.

Nettovarallisuus perustuu yhtiön veroilmoituksellaan antamiin varallisuustietoihin. Pääsääntöisesti yrityksen varat tulee arvostaa veroilmoituksella verotuksessa poistamattomiin hankintamenoihin. Kiinteistöjen ja muiden kuin vaihto-omaisuusosakkeiden osalta tulisi kuitenkin suorittaa niin sanottu arvovertailu. Kiinteistöjen osalta tämä tarkoittaa sitä, että verrataan kiinteistökohtaisesti kiinteistön verotuksessa poistamatonta hankintamenoa kiinteistön verotusarvoon. Osakkeiden osalta osakkeiden yhteenlaskettua verotuksessa poistamatonta hankintamenoa verrataan osakkeiden yhteenlaskettuun vertailuarvoon. Kun vertailu on suoritettu, käytetään arvoista korkeampaa yhtiön nettovarallisuuslaskelmalla.

Törmäämme käytännössä usein tilanteisiin, jossa arvovertailu on jätetty veroilmoituksella tekemättä, syystä tai toisesta. Taustalla voi olla ajatus siitä, että kun arvovertailulla ei ole vaikutusta yhtiön verotettavaan tulokseen, ei sitä ole tarpeen tehdä. Myöskään verohallinto ei ole verotuskäytännössään puuttunut arvovertailun tekemättä jättämiseen tai suorittanut arvovertailua viran puolesta.

Verotuksen poistamattomien hankintamenojen vertailu kiinteistöjen osalta verotusarvoihin ja osakkeiden osalta vertailuarvoihin tulisi kuitenkin suorittaa, mikäli yhtiön osakkeelle halutaan vahvistaa mahdollisimman korkea arvo, sillä etenkin osakkeiden osalta vertailuarvo on usein suurempi kuin verotuksen poistamaton hankintameno. Arvostamalla varat mahdollisimman korkeaan sallittuun arvoon veroilmoituksella saadaan osakkeen matemaattinen arvo vahvistettua mahdollisimman korkeaksi. Korkea osakkeiden matemaattinen arvo puolestaan laskee osakkaan saaman osingon verorasitusta.

Tulolähdejaon ja omaisuuslajien merkitys

Suomen verojärjestelmässä yhteisöjen tulot jaetaan tulolähteisiin, joista kustakin lasketaan erikseen verotettava tulo. Tulolähteitä on kolme: elinkeinotoiminnan tulolähde, maatalouden tulolähde ja henkilökohtainen eli muun toiminnan tulolähde. Jos tulolähdejaon vaikutus yrityksen juoksevan tulon verottamisessa on verrattain pieni, niin tulolähteen valinnan kauaskantoisempia vaikutuksia ei välttämättä ajatella täytettäessä yhtiön veroilmoitusta ja tarkistettaessa yhtiön verotuspäätöstä.

Elinkeinotoimintaa harjoittavan yrityksen varallisuus jaetaan vaihto-omaisuuteen, rahoitusomaisuuteen, käyttöomaisuuteen (ja sijoitusomaisuuteen) niiden käyttötarkoituksen perusteella. Lisäksi yrityksellä voi olla elinkeinotoimintaan kuulumatonta henkilökohtaisen tulolähteen (TVL) varallisuutta.

Tulolähdejaon ja omaisuuslajien merkitys korostuu erityisesti yrityskauppa- ja sukupolvenvaihdostilanteissa. Elinkeinotoimintaa harjoittavan yhtiön on mahdollista myydä verovapaasti omistamiaan käyttöomaisuusosakkeita, mikäli kaikki verovapaalle luovutukselle asetetut edellytykset täyttyvät. Mikäli yhtiö on kuitenkin johdonmukaisesti vuosittain ilmoittanut osakkeet veroilmoituksellaan muuna kuin käyttöomaisuutena, on erittäin vaikea perustella osakkeiden luovutusvuoden verotuksessa, että osakkeet ovat tosiasialliselta luonteeltaan yhtiön käyttöomaisuutta.  Tosiasialliset olosuhteet ratkaisevat osakkeiden luovutusvoiton verotuskohtelun, mutta oikealla ilmoittamisella osoitetaan yhtiön käsitys osakkeiden omaisuuslajista.

Tuloverotuksessa tehtävällä tulolähdejaolla ja omaisuuslajivalinnalla on merkitystä myös yrityksen sukupolvenvaihdostilanteissa. Perintö- ja lahjaverolain sukupolvenvaihdoshuojennusta koskevia säännöksiä ei lähtökohtaisesti sovelleta yritykseen, jonka toimintaa käsitellään verotuksessa henkilökohtaisessa tulolähteessä. Toisaalta myös elinkeinotoimintaa harjoittavan yhtiön sukupolvenvaihdoksiin saattaa liittyä haasteita, mikäli merkittävä osa yhtiön varallisuudesta on ns. TVL-varallisuutta.

Tulolähdejakoa ja omaisuuslajeja koskeva pohdinta on syytä aina tehdä huolella, kun veroilmoitusta laaditaan. Pohdinnassa on syytä ottaa huomioon yrityksen ja yrittäjän pitkän aikavälin tavoitteet, erityisesti silloin, kun suunnitellaan yritystoiminnasta luopumista yrityskaupalla tai yritystoiminnan siirtämistä jälkipolville.