Verohallinto on antanut uusia ohjeita sukupolvenvaihdoksen verohuojennuksesta – uudet ohjeet aiheuttavat sekaannusta

Sukupolvenvaihdoksella tarkoitetaan verotuksessa lahjaa (tai alihintaista kauppaa), jossa yrittäjän jälkipolvi (tai joskus joku muukin taho) saa omistukseensa osuuden perheen yrityksestä, ja aloittaa osallistumisen yrityksen pyörittämiseen sen osaomistajana. On jokaisen Suomessa asuvan etu, että työpaikkojen, palveluiden ja tavaroiden riittävyys voidaan tulevaisuudessakin turvata mahdollistamalla yritysten siirtyminen sukupolvilta toisille – verolainsäädännössä on säännelty verohuojennuksesta, joka voidaan myöntää silloin, kun lahjan kohteena on yritys tai osa yrityksestä. Käytännössä sukupolvenvaihdoshuojennus tarkoittaa huomattavaa alennusta maksettavaksi määrättävään lahjaveroon. Alennus lahjaverossa on vähintään 60 %, monesti vielä enemmän. Meille Veronalaisille sukupolvenvaihdokset osana perheyrityksen elinkaarta on osa jokapäiväistä työskentelyä.

Verohallinto on antanut uusia ohjeita yrityksen sukupolvenvaihdoksen verotuksesta. Verohallinto on ottanut ohjeissaan karkeasti sanottuna lainsäätäjän aseman. Uudet ohjeet ovat aiheuttaneet paljon keskustelua julkisuudessa erityisesti Verohallinnon uusien, lakiin tai verotuskäytäntöön perustumattomien kantojen johdosta. Seuraavassa hieman näkökulmia näistä uusista Verohallinnon tarjoamista ”lakimuutoksista”.

Tuotto-oikeuden pidätys – varainsiirtoverotus

Vanhemmilla on usein perusteltu syy pidättää itselleen osinko-oikeus osaan sukupolvenvaihdoksessa lahjoitettavista osakkeista ainakin siihen saakka, kunnes lapset ovat oppineet, mitä perheyrityksen pyörittäminen todellisuudessa on. Suuret osinkotulot voisivat pahimmassa tapauksessa johtaa nuoren ihmisen mieltä työn tekemisestä muualle. Vanhemmat voivatkin pidättää sukupolvenvaihdoksen yhteydessä osinko-oikeuden osaan tai kaikkiin lapsille lahjoitettaviin osakkeisiin määräajaksi tai eliniäksi. Kun vanhemmat saavat ainakin osan lapsen osakkeille maksettavista osingoista, voidaan tämä osinko-oikeuden pidätys ottaa huomioon sukupolvenvaihdoksessa lahjan arvoa alentavana seikkana. Syy tähän on perusteltu: lapsi ei saa osakkeita täydestä arvostaan, kun osakkeita ei lahjoiteta täysin sellaisenaan.

Verohallinnon uudessa ohjeistuksessa tuotto-oikeuden pidätystä pyritään vaikeuttamaan vakiintuneen verotuskäytännön vastaisella kannanotolla, jonka mukaan tuotto-oikeuden pidätyksestä olisi maksettava varainsiirtovero. Edellä todettua järjenvastaista lausetta on tässä mahdoton ymmärtää, joten avatkaamme hieman Verohallinnon uutta kantaa.

Osakkeiden ostaja maksaa varainsiirtoveron kaupassa käytetystä kauppahinnasta. Lahjasta sen sijaan varainsiirtoveroa ei makseta, mikä on toki perusteltua – eihän lahjasta makseta kauppahintaa. Verohallinnon uusien sukupolvenvaihdosohjeiden mukaan edellä esitetty tuotto-oikeuden pidätys katsotaan osakkeiden lahjoitustilanteessa lahjansaajan lahjanantajalle maksamaksi kauppahinnaksi, mistä siis ohjeen mukaan olisi maksettava varainsiirtovero.

Näkemyksemme mukaan ohjeessa esitetty kannanotto on paitsi lain ja vakiintuneen verotuskäytännön, myös maalaisjärjen vastaista. Eihän lahjansaaja maksa saamistaan osakkeista mitään vastiketta, hän ei vain lahjana saa osakkeisiin liittyvää osinko-oikeutta, minkä siis lahjanantaja jättää itselleen. Verohallinnon tulkinta tarkoittaisi sitäkin, että jos vanhempi lahjoittaisi lapselleen kesämökin, kuitenkin pidättäen itsellään oikeuden käydä mökillä joka toinen viikonloppu ja jouluisin, tästä pidätetystä oikeudesta käyttää perheen kesämökkiä pitäisi maksaa varainsiirtovero. Verohallinnon kantaa on suoraan sanottuna mahdoton perustella järjellä.

Sukupolvenvaihdoksen jälkeinen yhtiön jakautuminen

Sukupolvenvaihdokseen myönnetty verohuojennus voidaan menettää, mikäli osakkeita lahjana saanut lapsi luovuttaa pääosan sukupolvenvaihdoksen kohteena olleesta yrityksestä eteenpäin seuraavan viiden vuoden kuluessa lahjoituksesta. Vakiintuneen verotuskäytännön mukaan esimerkiksi yrityksen jakautumista tai sulautumista ei ole pidetty verolainsäädännössä tarkoitettuna luovutuksena. Itse asiassa myös Verohallinnon tarkastelun alaisessa ohjeistuksessa on todettu, että elinkeinoverolain mukaisia yritysjärjestelyjä, joissa yhtiön ei katsota purkautuvan, ei pidetä luovutuksina. Tosin, menemättä sen enempää yksityiskohtiin, tässäkin yhteydessä Verohallinto on supistanut vakiintunutta verotuskäytäntöä siten, että yhtiön purkautumisen aiheuttavia yritysjärjestelyitä pidettäisiin ”luovutuksina”. Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkansa.

Verohallinnon uuden ohjeistuksen mukaan tilanteessa, jossa sukupolvenvaihdoksen kohteena ollut yritys jakautuu, ennen kuin viisi vuotta on kulunut sukupolvenvaihdoslahjasta, sukupolvenvaihdoshuojennus voidaan menettää, mikäli jakautumisessa siirretään uuteen yhtiöön sellaisia merkittäviä sijoitusvaroja, joihin on myönnetty huojennus sen vuoksi, että ne ovat osa jatkettavaa yritystä. Verohallinnon kannanotto on kahdesta syystä väärä: 1) jakautumista ei pidetä luovutuksena, eli ohje on vakiintuneen verotuskäytännön vastainen ja 2) ohjeessa on käytetty termiä ”merkittäviä sijoitusvaroja”, lain sanamuodon edellyttäessä selvästi ”pääosan” yrityksestä jatkoluovutusta. ”Pääosalla” on vakiintuneesti tarkoitettu yli puolta yritysvarallisuudesta, kun ”merkittävät sijoitusvarat” on Verohallinnon keksimä termi, jolle ei löydy laista perustetta.

Osakkeiden äänivallan pidätys

Verohallinnon ohjeistus on herättänyt veroasiantuntijoiden keskuudessa keskustelua myös sen kannanotosta äänioikeuden pidättämisestä sukupolvenlahjoituksen yhteydessä. Ohjeen mukaan lahjansaajalla pitäisi lahjoituksen jälkeen olla vähintään 10 %:n äänivalta sukupolvenvaihdoksen kohteena olevassa yhtiössä, tai verohuojennusta ei voida myöntää. Verohallinnon kanta perustuu korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuun, jonka mukaan sukupolvenvaihdoksen verohuojennusta ei voida myöntää tilanteessa, jossa lahjansaajalla ei sukupolvenvaihdoksen jälkeen ole lainkaan äänivaltaa perheen yrityksessä. Vaatimus 10 %:n äänivallasta on Verohallinnon oma, oikeuslähteisiin perustumaton kannanotto.

Ennen kuin korkein hallinto-oikeus tai lainsäätäjä on tarkentanut korkeimman hallinto-oikeuden kantaa, äänivallan pidätyksen vaikutus verohuojennuksen saamiseen voi olla yllättävä. Pidämme tällä hetkellä turvallisena nyrkkisääntönä, että sukupolvenvaihdoksen jälkeen yritystoimintaa jatkavilla lapsilla on ainakin 10 %:n äänivalta yhtiössä. Nyrkkisäännön noudattaminen evää toivon mukaan Verohallinnolta ainakin mahdollisuuden pitkittää sukupolvenvaihdosprosessia turvautumalla omaan, täysin tulkinnanvaraiseen ohjeistukseensa.

Ohjeen jälkeinen oikeustila

Verohallinto pitää usein ennakkoratkaisuissaan ja jopa verotuksen oikaisupäätöksissään omasta ohjeistuksestaan kiinni viimeiseen pisaraan. Ohjeistus ei tietenkään sido tuomioistuimia. Vaikka Verohallinnon julkaistu ohjeistus sukupolvenvaihdoksesta olisikin ristiriitainen lain ja vakiintuneen verotuskäytännön kanssa, ohje saattaa kuitenkin pitkittää sukupolvenvaihdosprosesseja, kun yrittäjäperheet joutuvat vaatimaan heille lailla myönnettyjä oikeuksia tuomioistuimista saakka. Ohjeistuksen muutosta odottaessamme, Veronan asiantuntijat ovat mielellään vastaamassa ohjeen aiheuttaman epävarmuuden tuomiin kysymyksiin, ja avustavat kaikkia perheyrittäjiä saavuttamaan lähes jokaisen perheyrityksen elinkaareen kuuluvan merkkipaalun siitä, kun yrittäjän oma jälkikasvu pääsee jatkamaan ylpeän vanhemman elämäntyötä.