Valtiovarainministeriön työryhmän raportti ”Eri sijoitusmuotojen verokohtelu”

VM:n työryhmän raportti eri sijoitusmuotojen verokohtelusta julkaistiin 4.5.2018. Työryhmän suositukset eivät sisällä kovin radikaaleja ehdotuksia tai muutoksia voimassa olevaan lainsäädäntöön. Työryhmän mielestä kuitenkin käsiteltäviä ilmiöitä koskeva lainsäädäntö on monelta osin vanhentunutta tai puutteellista. Tätä ei voida pitää tyydyttävänä tilana. Jos lainsäädännön ajantasaistamiseen ja täydentämiseen ei ryhdytä, kärsivät oikeusvarmuus ja ennustettavuus tehtäessä tapauskohtaista harkintaa yleissäännösten nojalla.

Uutena asiana työryhmä on miettinyt erityisen sijoitussäästötilin käyttöönottoa myös Suomessa. VM:n sivuilla ministeri Orpo ilmoitti käynnistävänsä asiaa koskevan valmistelun ministeriössä välittömästi.

On syytä pitää mielessä, että kysymyksessä on vasta työryhmän raportti, eikä siinä mainituista asioista ole mitään konkreettista hallituksen esitysluonnostakaan olemassa. Miltä osin ja minkälaisina esitetyt muutokset tulevat voimaan, jää nähtäväksi. Työryhmän raportti ei sisällä luonnoksia lopullisesta lainsäädännöstä puhumattakaan voimaantulo- tai siirtymäsäännöksistä. Seuraavaksi raportti lähtee lausuntokierrokselle eri intressitahoille. Lausuntoaika päättyy 15.6.2018.

 

Lyhennelmä työryhmän raportista ja sen suosituksista

 

Työryhmän toimeksianto ja lähtökohdat

Työryhmän tehtävänä on ollut selvittää eri sijoitusmuotojen sekä kertamaksullisen eläkkeen verokohtelua. Selvityksen kohteena ovat olleet erityisesti sijoitusrahastot ja niihin tehdyt sijoitukset, säästö- ja sijoitusvakuutukset sekä kapitalisaatiosopimukset. Työryhmän toimeksiantoon on kuulunut myös kommandiittiyhtiömuotoisten pääomarahastorakenteiden verokohtelun arviointi. Työryhmä on pyrkinyt tarkastelemaan erilaisia sijoitusvaihtoehtoja myös kokonaisuutena. Työn aikana esille ovat nousseet erityisesti muissa Pohjoismaissa käyttöönotetut tai suunnitteilla olevat sijoitus- ja osakesäästötilimallit.

Työryhmä on arvioinut eri sijoitusmuotojen verotusta toimivuuden, ajantasaisuuden ja kannustavuuden kannalta. Keskeisenä teemana on ollut eri sijoitusmuotojen verotuksen neutraalisuuden arviointi. Työryhmä on ottanut huomioon ne perusteet ja periaatteet, jotka ovat olleet nykyisen verosääntelyn taustalla.

Verotuksen neutraalisuutta arvioitaessa haasteita asettaa se, mitä sijoitusmuotoja pidetään keskenään vertailukelpoisina ja se, miten eri sijoitusmuotoihin liittyvät erot otetaan neutraalisuusvertailussa huomioon.

 

Sijoitusrahastot ja erikoissijoitusrahastot

Työryhmä ei ehdota muutettavaksi sijoitusrahastojen verotuksen periaatteita. Verosääntelyä tulisi kuitenkin täsmentää tulo- ja lähdeverolaeissa.

Vaikka sijoitusrahastojen kasvuosuuksiin liittyvän lykkääntymisedun katsotaan olevan merkittävä, on nykyiselle verotusmallille työryhmän mielestä kuitenkin olemassa perusteita. Malli on yksinkertainen ja selkeä. Nykyinen verokohtelu on mahdollistanut elinvoimaisen sijoitusrahastomarkkinan kehittymisen. Verosääntelyn pysyvyydestä on myös ilmeisiä hyötyjä sijoitus- ja rahastomarkkinoiden kannalta. Työryhmä katsoo, että sijoitusrahastojen asema verovapaana yhteisönä on jatkossakin sidottava siihen, että kyse on aidosta yleisöltä kerättyjen varojen yhteissijoittamisesta. Riittävän osuudenomistajien lukumäärän voidaan katsoa tehokkaasti rajoittavan lykkääntymisedun kohdentumista muuhun kuin aitoon yhteissijoitustoimintaan. Sijoitusrahastolainsäädännön uudistamistyöryhmä on ehdottanut osuudenomistajien vähimmäislukumäärän alentamista 50:stä 30:een. Ehdotetun vähimmäislukumäärän voidaan katsoa riittävällä tavalla varmistavan näiden tavoitteiden toteutumista.

 

Säästö- ja sijoitusvakuutukset

Työryhmä katsoo, että säästöhenkivakuutusten verotusta tulisi muuttaa siten, että nostetuista varoista tulisi aina katsoa veronalaiseksi tuloksi se osa, joka vastaa vakuutukseen maksetuille määrille kertyneen tuoton suhteellista osuutta vakuutussäästöstä. Säästöhenkivakuutuksista aiheutuvien tappioiden tulisi olla vähennyskelpoisia sopimuksen päättyessä, jolloin tappio on käynyt lopulliseksi.

 

Kapitalisaatiosopimukset

Työryhmä katsoo, että kapitalisaatiosopimusten verokohtelusta tulisi säätää vastaavalla tavalla kuin säästöhenkivakuutusten verokohtelusta. Nostetuista varoista tulisi aina katsoa veronalaiseksi tuloksi se osa, joka vastaa sopimukseen maksetuille määrille kertyneen tuoton suhteellista osuutta säästöstä. Kapitalisaatiosopimuksista aiheutuvien tappioiden tulisi olla vähennyskelpoisia sopimuksen päättyessä, jolloin tappio on käynyt lopulliseksi.

 

Kertamaksulliset eläkkeet

Työryhmä katsoo, että nykyiseen verosääntelyyn liittyvä verosanktio, joka on merkinnyt osittain kaksinkertaista verotusta, tulisi poistaa. Neutraalisuusnäkökulmasta on perusteltua soveltaa kertamaksullisiin eläkevakuutuksiin samaa verotustapaa kuin säästöhenkivakuutuksiin ja kapitalisaatiosopimuksiin.

 

Kommandiittiyhtiömuotoiset pääomarahastot

Kommandiittiyhtiömuotoisten pääomarahastojen verotus Suomessa vastaa pääpiirteiltään kansainvälisiä kommandiittiyhtiömuotoisten pääomarahastojen verotuskäytäntöjä. Sääntelyä voidaan siten yleensä ottaen pitää ajantasaisena ja toimivana. Oikeuskäytännön kehitys on kuitenkin johtanut verotuksellisten esteiden muodostumiseen eräille sijoittajaryhmille. Nämä sääntelyn toimivuuteen liittyvät ongelmat koskevat yleishyödyllisten yhteisöjen tekemien sijoitusten verokohtelua ja sitä, että nykyinen sääntely ei mahdollista ulkomaisia rahastojen rahastorakenteita. Koska pääomasijoitustoiminta on kansainvälistä, sääntelyn toimivuutta ei voida tarkastella ainoastaan kotimaisesta näkökulmasta.

Jos näitä verotukseen liittyviä ongelmia halutaan korjata, työryhmän mielestä yksi ratkaisu voisi olla siirtyä kommandiittiyhtiömuotoisten pääomarahastojen verotuksessa kokonaisuudessaan niin sanottuun läpivirtausmalliin. Kyseessä olisi kuitenkin merkittävä periaatteellinen muutos nykyjärjestelmään ja se edellyttäisi laajaa ja huolellista lainsäädännön valmistelua. Muutos merkitsisi irtautumista perinteisestä oikeudelliseen muotoon perustuvasta verotuksesta ja siirtymistä lähemmäksi niin sanottua funktionaalista lähestymistapaa, mikä olisi uutta Suomen verojärjestelmässä.

 

Sijoitussäästötili

Yhtenäistä pohjoismaista mallia ei ole olemassa. Verotus on kaikissa työryhmän tarkastelun kohteena olleessa kolmessa Pohjoismaassa erilaista.

Jos sijoitussäästötili halutaan ottaa Suomessa käyttöön, perustelluimpana vaihtoehtona työryhmä pitää mallia, jossa

  • luovutusvoitot olisivat verovapaita sijoitussäästötilin sisällä,
  • osinkojen ja muiden juoksevien tulojen verotus olisi järjestelmän ulkopuolella,
  • tuottoa verotettaisiin aina varoja nostettaessa ja
  • sijoitussäästötilistä syntyvät tappiot olisivat vähennyskelpoisia tilin lopettamisen yhteydessä.

Jos sijoitussäästötili otettaisiin käyttöön, keskeistä olisi määrittää ne sijoituskohteet, jotka olisivat tilin piirissä. Työryhmän mielestä PS-lain sallimia sijoituskohteita voitaisiin pitää jatkovalmistelussa lähtökohtana. Lisäsääntelyn tarvetta voi liittyä muun muassa perintö-, perinnönjako- ja ositustilanteisiin samoin kuin sijoitussäästötilin luovutustilanteisiin.

Työryhmä pitää tärkeänä, että mahdollisen sijoitussäästötilin käyttöönotolle varmistetaan riittävän pitkä aika ja lainsäädäntö valmistellaan huolellisesti. Sijoitussäästötilin käyttöönottaminen edellyttäisi myös yksityisoikeudellisen sääntelyn valmistelua. Järjestelmän käyttöönotto edellyttäisi toimialalta mittavia taloudellisia panostuksia. Myös Verohallinnon järjestelmätarpeet olisi otettava huomioon.